Jo onkin aikaa viime päivityksestä, ihme ettei Sari ole vielä tökkinyt 
.
Milon kanssa kisattiin syksyllä yhteensä seitsemän kertaa sillä menolla, että noustiin kakkosiin 
. Kolme kakkosten rataakin ehdittiin tehdä, joskaan tulokset eivät kovin hyvät olleet (hyl – 10 / 3. – 5/2.). Sitten jäätiin tauolle, kun pikkumies aloitti köhän. Ajattelin, että liittyisin sydänongelmiin, joten käytiin Viikissä ultrassa, mutta ell ei löytänyt sydämestä mitään vikaa. Siis ei yhtään mitää vikaa?! Joo, en tajua. Sanoi kyllä, että eläinlääkärit määrittelevät eri tavalla mikä on vika (vuotaako läppä liikaa vai ei), jotta ota nyt sitten selevää! Mutta ei siis ainakaan ongelma ole ainakaan pahentunut, mikä on tietysti aivan loistava juttu! Myös keuhkot kuvattiin eikä niissä ollut nestettä (ei kyllä siis auskultaatiossakaan kuulunut, että olisi ollut) tai muuten vikaa, tosin jotain pientä tiivistymää niiden ympärillä oli. Ohjeeksi antoi parin viikon agilitytauon ja rauhallista menoa, ja jos sen jälkeen vielä yskä jatkuu, niin sitten antibioottikuurille. Yskähän oli kyllä ollut aika ailahtelevaista ennen tätä käyntiä (ehdittiin taukoilla pari, kolme viikkoa ennen) ja loppui kokonaan tuon parin viikon jälkeen. Nyt sitten jatketaan normaalia elämää ja ilmottauduin 21.1. oman seuran kisoihinkin, jee! Sovittiin Milon kanssa, että tehdään nollarata mun synttäreiden kunniaksi .
Nessan kanssa ollaan nyt käyty Savikon Sepon koulutuksissa ja on mulla kuulkaa näppärä pikku agikoira . Nessa menee lujaa, irtoaa putkiin vähän turhankin hyvin ja on aivan super, mutta keinu tuottaa nyt suuren suuria ongelmia. Ei siis tällä hetkellä edes suostu koskemaan keinuun… En tiiä saanko sitä koskaan kuntoon, mutta yritetään nyt kovasti kuitenkin. Ensi viikolla alkaa myös Nessan kanssa seuratreenit, ryhmä on tosin möllit – 1 lk tasoinen eikä me kyllä olla vielä edes möllejä, mutta pitää sitten vähän soveltaa, jos menee liian vaikeaksi.
Mutta eipä kai täällä mitään muuta ihmeellistä ole tapahtunut syksyn/alkutalven aikana.
