Tavoitteita ja kisoja

Parin kaverin blogia lukiessa tuli inspiraatiota vähän miettiä tavoitteita tälle vuodelle (vaikka vuosi nyt on jo lähtenytkin kunnolla käyntiin), voi sitten vuoden päästä katsoa miten kävi .

Milo

- edes yksi nolla kakkosista
- kepit kuntoon, vaikka pappis ehtisikin jäämään eläkkeelle

Nessa

- kepit ja keinu kuntoon
- kisaamisen aloittaminen syksyllä, jos saadaan edes yksi nolla ykkösistä, niin yay!

Naomi

- kunnon aloitus aksaamiseen, perusjutut haltuun

Möhkis

- etsitään aivoja
- muille koirille räyhääminen pois
- kesällä vähän agin alkeita

Ei suuria tavoitteita, eniten ehkä tulee panostettua Nessaan agin suhteen, mutta ihan mielenkiintoista nähdä päästäänkö Naomin kanssa mihin asti. Maxi-esteet on vain niin isoja eikä mulla ole yhtään kokemusta maksi-koirasta, joten saas nähdä. Naomi on kyllä siis vähän tutustunut esteisiin, mutta mitään ihmeellistä ei olla tehty vielä. Aloitetaan pienistä esteistä (tai pelkistä siivekkeistä) ja ehkä pitää jossain vaiheessa mennä johonkin koulutuksiin, jos vaan raha riittää.
Se niistä tavoitteista .

Milon kanssa ollaan nyt tämän vuoden puolella kisattu siis kolme kertaa; omissa kisoissa, Lohjalla ja eilen BATin kisoissa. Ei kyllä nyt ihan putkeen ole mennyt . Omissa kisoissa sentäs saatiin tulokset (5 ja 10), Lohjalla kaksi hyllyä ja eilen hyl sekä 5. Emmä tiiä mitä mä oikein säädän tuolla radoilla, kun ei niiden nyt mulle pitäis olla liian vaikeitakaan. Eilinen vitonen oli jo ihan siedettävä, virhe tuli kepeiltä, kun Milo ei jotenki tajunnut, että siinä oli kepit ja meni tokasta välistä ensin ohi. Hyllyrata olikin kyllä sellasta sohlaamista ohjaajan puolelta.. Hylly tuli, kun joku oikein törkkäs Milon hypylle keppien sijaan, sitten Milo hyppäs oikein kunnolla puomilta alas (siinä oli putki välissä eikä siis kestänyt sivuirtoamista multa), sitten mä en liikkunut ja Milo tuli kahden esteen välistä, vaikka toinen piti mennä takaa… että voi voi . Lohjan radat molemmat oli mun osalta vielä huonompaa ohjaamista, sitä ei ehkä edes agiksi tunnistaisi, niin karmeeta se oli . Milo on hieno mies ja tahtoisi kyllä paremman ohjaajan . Seuraavat kisat onkin sitten helmikuun lopussa.

Mä oon päättänyt nyt vihdoin, että opetan Nessalle kepit Susan Garrettin 2×2 -tavalla. Ainoa ongelma tässä on, että Nessa ei palkkaannu heittoleluista ja pelkän namin heittäminen ei ilmeisesti ole pidemmän päälle hyvä idea (koira joutuu etsimään liikaa namia maasta), mutta mä yritän tässä keksiä lelun, johon saisi namin niin, että pysyisi heiton ajan, mutta Nessa saisi sen helposti sieltä. Tästä vois olla ihan kiva kyllä saada videomateriaaliakin itselle (ja tietysti muillekin keitä kiinnostaa).

Ensimmäiset epikset ja treenejä

Oltiin eilen Milon kanssa ensimmäistä kertaa epävirallisissa agilitykisoissa ja oli oikein kivaa . Mentiin rata kahteen kertaan, mutta ei voi tuloksilla kauheasti juhlia . Ensimmäisellä kerralla Milo meni heti kolmannella esteellä ohi, kun en ohjannut kunnolla ja sitten toisen kerran myös mun huolimattomuuden takia meni ohi (ja kohta oli vielä tosi helppo: puomilta 90 astetta hypylle, niin ettei mun tarvinnut edes vaihtaa puolta). Muuten meni ihan kivasti ja lopussa tein hyvän takaaleikkauksen, tosin olin ehkä snadisti myöhässä sen jälkeen lähettämässä vikalle esteelle.
Tokalla kerralla varmistelin vähän liikaa kolmatta estettä ja ohjasin sen jälkeen vahingossa väärään päähän putkeen… Muutoin meni hyvin. Lopputuloksissa oltiin 11./33, joten ihan siedettävä tulos ensimmäiselle kerralle . Oli kuuma ja aurinkoinen päivä, joten oltiin molemmat aika puhki molempien ratojen ja pienen kävelylenkin jälkeen. Tosin etsittiin kentän vierestä yksi geokätkö, kun sattui niin sopivasti (onkin ollut vähän taukoa kätköilystä).

Perjantaina käytiin mitsujen kanssa aksaamassa. Milon kanssa tehtiin tämmöistä harjoitusta (lähde http://agitreenit.vuodatus.net ) :

 Oikealla puolella oli sopivasti hämäyksenä puomi, josta Milo on viime aikoina tykänny tosi paljon ja sinnehän pikkupörrö karkasikin pari kertaa, kun en kääntänyt tarpeeksi jyrkästi (mentiin siis molempiin suuntiin ja tajusin just, et tehtiin kakkoshyppyä väärästä suunnasta koko ajan ). Muutoin meni tosi hyvin . Oli tosin aika märkä keli, siksi ei menty aluksi kontaktiesteitä ollenkaan. Harjoteltiin myös keppejä, ei mitään erityistä edistystä vielä eli tällä hetkellä mennään tosi hitaasti ja mä avustan vähän kädellä/vartalolla (ei varsinaista houkuttelua).

Nasupetteri sai harjoitella normi A:ta ja puomia. Kyllä oli Nessa rohkea ja reipas! Hienosti meni, mutta ylösmenokontaktia saa varmasti kyllä harjotella enemmän kuin Milon kanssa, kun parin toiston jälkeen hyppäsi jo turhan korkealle A:lla. Tehtiin myös putkea, joka menee jo ihan ok, jokusen kerran kääntyi takaisin (putki ihan kunnolla kaarella). Sekä vähän hyppyjä, jotka kyllä on jotenkin tosi vaikeita meille. Ei siis etteikö Nessa hyppäisi, mutta Nessa on niin kiinni mun kädessä eikä kunnolla hahmota hyppyä vielä. Varsinkin jos niitä on kaksi peräkkäin. Mutta harjotellaan lisää vaan .

Tänään oli sitten isojen monstereiden vuoro agikentällä. Ja voi Naomi <3! Mammakoira meni hienosti ensin vauvaesteitä ja sitten uskaltauduin kokeilla isoa A:ta ja puomia, ja mun suureksi ihmetykseksi Naomi meni molemmat tosi hienosti! Naomihan on aina ollut pintavammainen ja oon aina ajatellut, ettei se koskaan menisi A:ta, mutta näköjään olisi pitänyt uskoa Naomiin vähän enemmän . Tehtiin myös vähän putkea (ensin suorana ja sitten kaarella) sekä hyppyjä (pieniä medikokosia esteitä). Tosi taitava Naomi! Eli nyt pääsee Naomikin kentälle treenaamaan agia ja katsotaan kuinka pitkälle päästään .

Möhköröhkö joutui olemaan hihnassa koko ajan, kun kentällä oli muitakin (aivot tulossa toivottavasti jälkitoimituksena joku kaunis päivä..). Mutta Möhkis sai harjoitella vauva-A:ta ja puomia. Oli vähän epäilyttävää aluksi, mutta hyvin Möllerö meni kuitenkin ja namikin kelpasi. Perustottelevaisuus on kyllä niiiin hakusessa teinipojan kanssa ja mulla on vähän koulutusmasennus, kun motivoiminen on vähän haastavaa Möhkön kanssa. Täytyy toivoa, että nami alkaa kiinnostaa enemmän, kun Möhkis kastroidaan, kuten Milolla aikoinaan.

Jotta aika agipainotteista, mutta mulle on iskenyt ihan järjetön agi-into .

Kello on nyt vajaa puoli kahdeksan aamulla ja mä oon ollu kohta 2,5h hereillä. Vein penskat ulos ennen puolta kuutta ja sen jälkeen oon ahkerana laittanut astianpesukoneen pyörimään, siivonnut vähän keittiötä, kirjottanut pari meiliä ja päässäni alkanut jo suunnittelmaan mitä tänään treenataan koirien kanssa. Jotta olempas ollut jo ahkera . Eilen en kyllä herännyt aamulla viemään pentuja ulos, oli pakko saada nukkua pidempään, kun on ollut pitkä työviikko tuuraten (ja hemmetin Itämeren jäät aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa).

Mun ja Möhkiksen koirakoulu virallisesti päättyi tällä viikolla, yksi korvaava kerta on vielä edessä parin viikon päästä. Möhköfantti oli Universumin taitavin vikalla kerralla . Tehtiin luopumista yhdistettynä peruuttamiseen ja Möhkis alkoi jo peruuttamaan niin lujaa ilman apuja, että mä en meinannut pysyä perässä . Nyt on siis edessä nimeäminen ja yleistäminen. Sivulletulotreenit on siinä vaiheessa, että Möhkis pyörii korokkeen ympäri, kun mä liikun sitä kohden. Pitää nyt vähentää omaa liikettä ja palkata pienestäkin takapään liikkeestä. Pitkä tie tässä on vielä edessä tuon suhteen, mutta mä haluan tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista, koska perusasento on tokoa ajatellen yksi tärkeimmistä jutuista. Naomi harjottelee myös samalla tavalla sivulletuloa ja on itse asiassa samassa kohdassa kuin Möhkis tällä hetkellä. Naomin kanssa aloiteltiin myös laatikon sulkemista, sitä voisikin tänään jatkaa. Viimeksi, kun treenasin Naomin kanssa (aloitettiin tuo laatikon sulkeminen), niin oli kyllä aluksi varsinkin todella paljon vaikeuksia ajoituksen suhteen. Möhkis varsinkin on niiiin hidas verrattuna Naomiin, että oli kyllä vähän shokki, kun Möhkiksen jälkeen treenasi Naomilla, joka tykittää käytöksiä nopealla tahdilla. Kyllä mä kuitenkin vähän pääsin mukaan, mutta pitää kyllä treenata Naomin kanssa enemmän kuin mitä on tullut tässä viime aikoina.

Parin viikon päästä, kun mulla ja Möhkiksellä on koirakoulun korvaava kerta, niin otan samalla Milon mukaan ja meillä on puolen tunnin yksityistunti agilityssa. Haluan saada kunnon neuvot miten mä lähden Milon kanssa nyt oikeasti rakentamaan keppejä. Johan tässä on muutama vuos raavittu päätä, että miten ne kannattaisi oikeasti tehdä, niin että Milo suorittaisi ne itsenäisesti ja hakisi vielä itse ne tultiin mistä kulmasta tahansa.
Mä niin toivon, että päästäisiin seuran agiryhmään Milon kanssa treenaamaan, mutta jos ei päästä, niin harjotellaan sitten kahdestaan ja mennään varmaan jonnekin kurssille.
Meinasin ilmottautua Möhkiksen kanssa agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen, mutta totesin, että parempi harjoitella vielä perusjuttuja ainakin syksyyn asti. Käydään kyllä tutustumassa esteisiin kesän aikana ja voisi myös jotain kurssiakin ajatella.

Puikoilla mulla on nyt vissiin neljättä viikkoa Aeolian -huivi, josta tulee kyllä todella iso. Lanka on ihan kivaa, mutta vähän paremmin saisivat värit liukua (on pätkävärjättyä). Ei taida enää olla kuin noin 20-30 kierrosta jäljellä, mutta silmukoita on tällä hetkellä varmaan 800 (983 silmukkaa on päättelykerroksella…), joten aika hitaasti kerrokset menee tällä hetkellä. Kivaa tota on silti ollut neuloa, mutta ehkä en tee heti perään toista pitsihuivia .

Nyt lisää kahvia koneeseen !

26.2.2011

Mä oon ollu viimeisen viikon kuumeessa ja veto on ollut niin pois, että ei oo jaksanu muuta tehdä kuin nukkua ja hereillä ollessa neuloa jonkun verran. Nyt onneksi alkaa jo helpottaa, joten tänään on tarkoitus treenata ainakin penskojen kanssa ja jos aikaa jää, niin aikuisetkin saavat vähän treenata (pakko myös siivota).
Möhkis on sivulletulotreenissä siinä vaiheessa, että takapään pitäisi liikkua edes karvan verran vasemmalle. Tätä jo kerran kokeiltiin koirakoulussa, mutta mulla oli todellisia vaikeuksia edes nähdä sitä tosi pientä liikettä (tai tajuta sitä ). Voi olla, että mä treenaan tätä Nessan kanssa ensin, kun Nessa on niin nopea oppimaan (nopein kaikista mun koirista) eikä se oo niin tarkka ajoituksesta. Eli jos sitä kautta sais treeniä itelle sen verran, että pystyis paremmin kouluttaa Möhkistä, joka on taas paljon tarkempi ajoituksesta.
Möhkis saa myös tänään harjotella vähän seuraamista kosketuskepin avulla, katotaan tuleeko siitä mitään vai pitääkö suosiolla odottaa seuraavaa koirakoulukertaa.

Betty-prinsessa saa treenata tänään kosketuskeppiä ja myös voisi aloittaa koroketreenin. Betty on vähän kummallinen ton kosketuskepin kanssa, kun se ei kestä silloin naksautusta eli mun pitää naksautuksen sijasta käyttää sanaa. Missään muussa naksautus ei ole ongelma kuin tuossa kosketuskeppiin koskemisessa. Onnistuu se, ihme kyllä, myös noin mutta mulle on vähä mysteeri koko juttu. Herkkä tyttöhän Betty on, kuten spitzit usein ovat, mutta silti.

Nyt, kun pakkanen on vähän hellittänyt, niin Milon kanssa voisi vihdoin aloittaa keppitreenin ulkona. Mulla on sellaset harjotuskepit, jotka isketään maahan kiinni, joten voidaan tehdä sitä tossa meidän pihalla. Täytyy vielä tehdä hieman koulutussuunnitelmaa ja miettiä tarkoin kriteerit. Helppoa se ei ole, kun kyse on crossover-koirasta, joka ei ihan hirveästi itse tarjoa mitään. Tässähän voisi käyttää kosketuskeppiä tai -alustaa. Vaikeeta ihmiselle, jolla on vaikeuksia soveltaa teoriaa käytäntöön! Tarkoitus olisi, että saataisiin kepit hyvään alkuun ennen kevätkauden alkua ja sitten jos päästäisiin seuran agilityryhmään ja treenaamaan kunnolla, niin ehkä voitaisi startata vihdoinkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Näiden lisäksi riippuu tietysti Milon sydämestä, joka ultrataan tämän kevään aikana, että joutuuko lääkitykselle vai ei. Jossain vaiheessa lääkitys on varmasti edessä, mutta mä toivoisin kyllä vielä jokusta vuotta ilman sitä. Ja jotka eivät tiedä, niin Milon vasen läppä vuotaa aiheuttaen sivuäänen, joka eläinlääkäristä riippuen kuuluu 1/6 tai 2/6 eli ei kovaäänisesti. Milon sydän on ultrattu muutaman kerran ja tilannetta seurataan. Tällä hetkellä sydänvika ei siis vaikuta elämään millään tavoin.

Kevätkauden alettua on myös tarkoitus käydä Möhkiksen kanssa vähän tutustumassa agilityesteisiin. Todennäköisesti mitään agilitykoiraa Möhkiksestä ei tule, kun on niin pieni maxi eikä niin ketterä ja nopea kuin esimerkiksi Betty (mä elättelen toivoa vielä, että Betty olisi 42cm eli maksikokoinen medi), mutta katsellaan . Hyppyjä ei oteta ennen kesää, ehkä jotain tosi pieniä voidaan kokeilla mutta ei edes minikokoisia. Ja jos Betty on vielä täällä, niin Betty pääsee myös ehdottomasti tutustumaan agilityesteisiin.

Betty tosiaan etsii vieläkin harrastavaa sijoituskotia. Ihana tyttö Betty on, mutta neljäkin koiraa on jo pikkasen yli rahkeiden (varsinkin kun yksi niistä on Möhkis ). Betty on avoin, ystävällinen, aktiivinen, vilkas, ketterä ja kekseliäs, joka löytää kyllä kaiken mahdollisen . Ja näistä meidän apinoista hiljaisin, vaikka lähtee kyllä mukaan haukkumiseen, jos siltä tuntuu, mutta ensimmäisenä yleensä myös lopettaakin.  Betty alkaa myös olla jo sisäsiisti, mutta ulos on päästävä tarpeeksi usein. Ja tietysti tyttö on myös kaunis .

Mä suunnittelen maakuntamatkaa Jyväskylä-Joensuu akselille katsomaan millaisia poikia Elmosta ja Hermannista on kasvanut. Pitää katsoa josko jossain olisi joku näyttely, jonne voisi samalla Bettyn viedä toikkaroimaan. Jos nyt EH tulisi, niin mä olisin tooooodella tyytyväinen. Ei Bettystä muuten pahemmin vikaa ole, paitsi niukka karva (on sentäs vähän karvasempi kuin äitinsä) ja pitkähkö runko.

Mutta joo, jos sitä alkais nyt tekemään jotain järkevää .

Odotuksen tuska jatkuu edelleen

Vieläkään ei ole tullut mitään tietoa Kennelliitolta. Postia kyllä kytätään, mutta ei vaan näy. En millään viittis laittaa sähköpostia taas, mutta kohta en kyllä kestä enää .

Nessa Nasuttaja menee huomenna hampilääkäriin tarkastukseen ja Pelle torstaina ortopedille tsekkaukseen, kun välillä vielä vammaa jalkaansa. Jotta heihei veronpalautukset, mutta mä elän pienen pienessä toivossa, että jäljelle jäis ees vähäsen rahaa, jotta saisin hallikortin keväälle ja/tai maksettua jonkun tokokurssin. Mut jos jää tosi vähän, niin sit on ehkä pakko ostaa ihan pikkasen vaan lankaa, kun meen joka tapauksessa torstaina Priiman viereen ja Jitterbugit saattaa huutaa mun nimeä.

Mun koulutussuunnitelmat ammuttiin alas (ihan syystäkin) ja nyt taas mietin uusia suunnitelmia niin, että aivot kramppaa. Alan nyt taiteilemaan kosketuskepin kanssa seuraamista ja sivulletuloa, vaikka mun motoriikka ei kyllä oikein meinaa taipua kosketuskeppiin, naksuttimeen ja palkkaukseen lähes samaan aikaan. Täytyy vielä vähän hioa suunnitelmaa ja miettiä kriteerit kunnolla, ja sitten aletaan Naomin kanssa hommiin. Ja istumista harjotellaan nyt myös paljon. Ehkä me päästään kisoihin parin vuoden päästä, jos oikein taitavia ollaan.