Tavoitteita ja kisoja

Parin kaverin blogia lukiessa tuli inspiraatiota vähän miettiä tavoitteita tälle vuodelle (vaikka vuosi nyt on jo lähtenytkin kunnolla käyntiin), voi sitten vuoden päästä katsoa miten kävi .

Milo

- edes yksi nolla kakkosista
- kepit kuntoon, vaikka pappis ehtisikin jäämään eläkkeelle

Nessa

- kepit ja keinu kuntoon
- kisaamisen aloittaminen syksyllä, jos saadaan edes yksi nolla ykkösistä, niin yay!

Naomi

- kunnon aloitus aksaamiseen, perusjutut haltuun

Möhkis

- etsitään aivoja
- muille koirille räyhääminen pois
- kesällä vähän agin alkeita

Ei suuria tavoitteita, eniten ehkä tulee panostettua Nessaan agin suhteen, mutta ihan mielenkiintoista nähdä päästäänkö Naomin kanssa mihin asti. Maxi-esteet on vain niin isoja eikä mulla ole yhtään kokemusta maksi-koirasta, joten saas nähdä. Naomi on kyllä siis vähän tutustunut esteisiin, mutta mitään ihmeellistä ei olla tehty vielä. Aloitetaan pienistä esteistä (tai pelkistä siivekkeistä) ja ehkä pitää jossain vaiheessa mennä johonkin koulutuksiin, jos vaan raha riittää.
Se niistä tavoitteista .

Milon kanssa ollaan nyt tämän vuoden puolella kisattu siis kolme kertaa; omissa kisoissa, Lohjalla ja eilen BATin kisoissa. Ei kyllä nyt ihan putkeen ole mennyt . Omissa kisoissa sentäs saatiin tulokset (5 ja 10), Lohjalla kaksi hyllyä ja eilen hyl sekä 5. Emmä tiiä mitä mä oikein säädän tuolla radoilla, kun ei niiden nyt mulle pitäis olla liian vaikeitakaan. Eilinen vitonen oli jo ihan siedettävä, virhe tuli kepeiltä, kun Milo ei jotenki tajunnut, että siinä oli kepit ja meni tokasta välistä ensin ohi. Hyllyrata olikin kyllä sellasta sohlaamista ohjaajan puolelta.. Hylly tuli, kun joku oikein törkkäs Milon hypylle keppien sijaan, sitten Milo hyppäs oikein kunnolla puomilta alas (siinä oli putki välissä eikä siis kestänyt sivuirtoamista multa), sitten mä en liikkunut ja Milo tuli kahden esteen välistä, vaikka toinen piti mennä takaa… että voi voi . Lohjan radat molemmat oli mun osalta vielä huonompaa ohjaamista, sitä ei ehkä edes agiksi tunnistaisi, niin karmeeta se oli . Milo on hieno mies ja tahtoisi kyllä paremman ohjaajan . Seuraavat kisat onkin sitten helmikuun lopussa.

Mä oon päättänyt nyt vihdoin, että opetan Nessalle kepit Susan Garrettin 2×2 -tavalla. Ainoa ongelma tässä on, että Nessa ei palkkaannu heittoleluista ja pelkän namin heittäminen ei ilmeisesti ole pidemmän päälle hyvä idea (koira joutuu etsimään liikaa namia maasta), mutta mä yritän tässä keksiä lelun, johon saisi namin niin, että pysyisi heiton ajan, mutta Nessa saisi sen helposti sieltä. Tästä vois olla ihan kiva kyllä saada videomateriaaliakin itselle (ja tietysti muillekin keitä kiinnostaa).

Agia, agia

Maanantaina oltiin Milon kanssa epiksissä ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka en oo tehty sokerista, niin kyllä jo vähän teki tiukkaa olla siellä siinä karmeassa kaatosateessa ja ukkosessa. Sade tietysti alkoi sen jälkeen, kun olin jo ilmottautunut ja päätettiin kuiteski mennä, vaikka kentällekin tuli hetkessä järkyttävät lammikot. Milo oli kyllä vähän sitä mieltä, että mee yksinäs, mä jään tänne putkeen hengailee, mutta kilttinä pikkumiehenä Milo urheasti meni, joskaan vauhti oli kyllä ehkä prosentti normaalista . Mutta voitettiin kuiteski minimöllit. Tosin meidän lisäksi siellä oli yksi maksikoira (joka kyllä varmasti voitti meidät) ja yksi minikoira, joka taisi mennä kahdella eri ohjaajalla . Joo, ehkä lämmittäisi voitto enemmän, jos olisi ollut vähän parempi keli ja meno meidän normaalia tasoa . Mutta Milo on joka tapauksessa maailman viisain ja taitavin!
Ilmotin meidät ensimmäisiin virallisiin kisoihin, katsotaan mitä siitäkin tulee, tavoitteena on päästä loppuun asti .

Nessakin on treenannut agia ja ollaankin tutustuttu kaikkiin esteisiin,  paitsi keinuun ja pussiin. Ja jopa onnistuu hyppy – putki – hyppy sarja. Putki on ainakin tällä hetkellä lempparieste ja täytyy kyllä sanoa, että Nessa hakee jo älyttömän hyvin eri kulmista putken.  Mun muistin mukaan Milolla meni paljon enemmän aikaa, nyt kyllä aika hyvin hakee ihan pimeät kulmatkin. Mutta kolme hyppyä suoralla on kyllä vielä tosi vaikeeta. Jos oon viimesen esteen takana ihan suoraan kutsumassa, niin sitten kyllä tulee, mutta jos juoksen vierellä niin ei kyllä sitten millään onnistuttu. Namialusta on ollut käytössä, tosin jäi monta kertaa ettimään namia tokan esteen jälkeen. Mut harjotellaan lisää. Tosin Nessalla taitaa alkaa kohta juoksut, niin tulee kuukauden tauko.

Möhkis kastroitiin viime viikolla, joten pieni pöhköpää on ollut saikulla. Ensi viikolla käydään taas katsomassa vähän agikenttää ja opetellaan kunnolla istuminen (nyt menee maahan kaikesta).

Alla vielä kuva Saarijärveltä hienoista penskoista .

 

Kuva: Susanna Sistonen

Ensimmäiset epikset ja treenejä

Oltiin eilen Milon kanssa ensimmäistä kertaa epävirallisissa agilitykisoissa ja oli oikein kivaa . Mentiin rata kahteen kertaan, mutta ei voi tuloksilla kauheasti juhlia . Ensimmäisellä kerralla Milo meni heti kolmannella esteellä ohi, kun en ohjannut kunnolla ja sitten toisen kerran myös mun huolimattomuuden takia meni ohi (ja kohta oli vielä tosi helppo: puomilta 90 astetta hypylle, niin ettei mun tarvinnut edes vaihtaa puolta). Muuten meni ihan kivasti ja lopussa tein hyvän takaaleikkauksen, tosin olin ehkä snadisti myöhässä sen jälkeen lähettämässä vikalle esteelle.
Tokalla kerralla varmistelin vähän liikaa kolmatta estettä ja ohjasin sen jälkeen vahingossa väärään päähän putkeen… Muutoin meni hyvin. Lopputuloksissa oltiin 11./33, joten ihan siedettävä tulos ensimmäiselle kerralle . Oli kuuma ja aurinkoinen päivä, joten oltiin molemmat aika puhki molempien ratojen ja pienen kävelylenkin jälkeen. Tosin etsittiin kentän vierestä yksi geokätkö, kun sattui niin sopivasti (onkin ollut vähän taukoa kätköilystä).

Perjantaina käytiin mitsujen kanssa aksaamassa. Milon kanssa tehtiin tämmöistä harjoitusta (lähde http://agitreenit.vuodatus.net ) :

 Oikealla puolella oli sopivasti hämäyksenä puomi, josta Milo on viime aikoina tykänny tosi paljon ja sinnehän pikkupörrö karkasikin pari kertaa, kun en kääntänyt tarpeeksi jyrkästi (mentiin siis molempiin suuntiin ja tajusin just, et tehtiin kakkoshyppyä väärästä suunnasta koko ajan ). Muutoin meni tosi hyvin . Oli tosin aika märkä keli, siksi ei menty aluksi kontaktiesteitä ollenkaan. Harjoteltiin myös keppejä, ei mitään erityistä edistystä vielä eli tällä hetkellä mennään tosi hitaasti ja mä avustan vähän kädellä/vartalolla (ei varsinaista houkuttelua).

Nasupetteri sai harjoitella normi A:ta ja puomia. Kyllä oli Nessa rohkea ja reipas! Hienosti meni, mutta ylösmenokontaktia saa varmasti kyllä harjotella enemmän kuin Milon kanssa, kun parin toiston jälkeen hyppäsi jo turhan korkealle A:lla. Tehtiin myös putkea, joka menee jo ihan ok, jokusen kerran kääntyi takaisin (putki ihan kunnolla kaarella). Sekä vähän hyppyjä, jotka kyllä on jotenkin tosi vaikeita meille. Ei siis etteikö Nessa hyppäisi, mutta Nessa on niin kiinni mun kädessä eikä kunnolla hahmota hyppyä vielä. Varsinkin jos niitä on kaksi peräkkäin. Mutta harjotellaan lisää vaan .

Tänään oli sitten isojen monstereiden vuoro agikentällä. Ja voi Naomi <3! Mammakoira meni hienosti ensin vauvaesteitä ja sitten uskaltauduin kokeilla isoa A:ta ja puomia, ja mun suureksi ihmetykseksi Naomi meni molemmat tosi hienosti! Naomihan on aina ollut pintavammainen ja oon aina ajatellut, ettei se koskaan menisi A:ta, mutta näköjään olisi pitänyt uskoa Naomiin vähän enemmän . Tehtiin myös vähän putkea (ensin suorana ja sitten kaarella) sekä hyppyjä (pieniä medikokosia esteitä). Tosi taitava Naomi! Eli nyt pääsee Naomikin kentälle treenaamaan agia ja katsotaan kuinka pitkälle päästään .

Möhköröhkö joutui olemaan hihnassa koko ajan, kun kentällä oli muitakin (aivot tulossa toivottavasti jälkitoimituksena joku kaunis päivä..). Mutta Möhkis sai harjoitella vauva-A:ta ja puomia. Oli vähän epäilyttävää aluksi, mutta hyvin Möllerö meni kuitenkin ja namikin kelpasi. Perustottelevaisuus on kyllä niiiin hakusessa teinipojan kanssa ja mulla on vähän koulutusmasennus, kun motivoiminen on vähän haastavaa Möhkön kanssa. Täytyy toivoa, että nami alkaa kiinnostaa enemmän, kun Möhkis kastroidaan, kuten Milolla aikoinaan.

Jotta aika agipainotteista, mutta mulle on iskenyt ihan järjetön agi-into .

Ihana kesä!

Taas vähän kulunut aikaa viimeisimmästä päivityksestä. Tuhma minä.

Ensin täytyy kertoa, että Betty muutti viikko sitten Jyväskylään omaan kotiin samojeditytön seuraksi ja toivottavasti Sannan tulevaisuuden agilitykoiraksi . Mä oon kyllä niiiin tyytyväinen ja iloinen, että vihdoinkin löytyi Bettylle juuri sopiva ja ihana koti . Kannatti odottaa melkein vuosi! Betty varmaan pääseekin saman tien kokeilemaan agilitya, joka varmasti sopii prinsessalle vallan mainiosti. Vaikka näiden pentujen kotien löytyminen oli aika tuskallista, niin nyt voi hengähtää ja olla äärimmäisen tyytyväinen, kun kaikilla on mahtavat kodit . Suuri kiitos kaikille Naonao’s pennun omistajalle/haltijalle!

Hermanni kävi ensimmäisenä näyttelyssä Tohmajärvellä, tuloksena EH! Toinen korvahan lurpattaa ja olin ihan varma, että poika tulee hylsyllä ulos kehästä (tai korkeintaan T), mutta hyvin kävi .
Arvostelu:

”Young male who needs more time especially for one ear. Nice, dark eyes and good bite. could have more bones. very good body. Nice tail. Moves free but with short steps. Very nice coat.”

Huomatkaa viimeinen lause! Mun kasvatti, joka saa maininnan hyvästä turkista ! Tosi kiva juttu ja kiitos Hermannin perheelle näyttelyssä käymisestä . Ilmoitin Bettyn samaiseen näyttelyyn, mutta tyttö päätti aloittaa juoksut vähän ennen ja oli tärpeissä juuri silloin, joten jätin suosiolla näyttelyn väliin. Nyt on suunnitelmissa viedä Betty Saarijärven näyttelyyn elokuussa, jonne myös Elmo olisi menossa hakemaan hylättyä korvien takia (mä haluan kirjallisen arvostelun). Seuraava näyttelykoitos on kuitenkin edessä Bennyllä 18.6. Riihimäellä. Muuten voisin odottaa kohtalaista menestystä Bennyltä, mutta tuomari on mun tietääkseni tosi tiukka, joten ollaan tyytyväisiä siihen mitä saadaan . 2.7. on taas Bean vuoro Tuusulassa enkä kyllä yhtään osaa arvata mitä Bea voisi sieltä saada.
Jos joku haluaa tulla kyselemään grosseista näissä näyttelyissä, niin saa tulla nykimään hihasta .

Eilen keksin haluta mennä Möhkiksen kanssa nytheti agilityn alkeiskurssille, joten surffailin intternettiä niin kauan, että löysin kurssin ja se alkaa tänään. Katotaan, josko siitä tulee jotain, niin voi sitten jatkaa treenaamista ja ehkä yrittää päästä syyskaudeksi johonkin seuran ryhmään.

Mä olen myös löytänyt geokätköilyn! Ihan on vienyt  mukanaan ja kivaa käydä koirien kanssa etsimässä kätköjä . Vasta on 19 löydettyä, mutta se kyllä varmasti nousee. Suosittelen lämpimästi, superkivaa hommaa .

Nyt vielä siivoilua ja sitten haistelemaan agiesteitä Möllerön kanssa!

Pari kuvaa

Pari kuvaa tältä päivältä . Päivällä oltiin Naomin kanssa geokätköilemässä ja sen jälkeen olikin hyvä käpertyä Möhkiksen kanssa köllöttämään .

Kello on nyt vajaa puoli kahdeksan aamulla ja mä oon ollu kohta 2,5h hereillä. Vein penskat ulos ennen puolta kuutta ja sen jälkeen oon ahkerana laittanut astianpesukoneen pyörimään, siivonnut vähän keittiötä, kirjottanut pari meiliä ja päässäni alkanut jo suunnittelmaan mitä tänään treenataan koirien kanssa. Jotta olempas ollut jo ahkera . Eilen en kyllä herännyt aamulla viemään pentuja ulos, oli pakko saada nukkua pidempään, kun on ollut pitkä työviikko tuuraten (ja hemmetin Itämeren jäät aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa).

Mun ja Möhkiksen koirakoulu virallisesti päättyi tällä viikolla, yksi korvaava kerta on vielä edessä parin viikon päästä. Möhköfantti oli Universumin taitavin vikalla kerralla . Tehtiin luopumista yhdistettynä peruuttamiseen ja Möhkis alkoi jo peruuttamaan niin lujaa ilman apuja, että mä en meinannut pysyä perässä . Nyt on siis edessä nimeäminen ja yleistäminen. Sivulletulotreenit on siinä vaiheessa, että Möhkis pyörii korokkeen ympäri, kun mä liikun sitä kohden. Pitää nyt vähentää omaa liikettä ja palkata pienestäkin takapään liikkeestä. Pitkä tie tässä on vielä edessä tuon suhteen, mutta mä haluan tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista, koska perusasento on tokoa ajatellen yksi tärkeimmistä jutuista. Naomi harjottelee myös samalla tavalla sivulletuloa ja on itse asiassa samassa kohdassa kuin Möhkis tällä hetkellä. Naomin kanssa aloiteltiin myös laatikon sulkemista, sitä voisikin tänään jatkaa. Viimeksi, kun treenasin Naomin kanssa (aloitettiin tuo laatikon sulkeminen), niin oli kyllä aluksi varsinkin todella paljon vaikeuksia ajoituksen suhteen. Möhkis varsinkin on niiiin hidas verrattuna Naomiin, että oli kyllä vähän shokki, kun Möhkiksen jälkeen treenasi Naomilla, joka tykittää käytöksiä nopealla tahdilla. Kyllä mä kuitenkin vähän pääsin mukaan, mutta pitää kyllä treenata Naomin kanssa enemmän kuin mitä on tullut tässä viime aikoina.

Parin viikon päästä, kun mulla ja Möhkiksellä on koirakoulun korvaava kerta, niin otan samalla Milon mukaan ja meillä on puolen tunnin yksityistunti agilityssa. Haluan saada kunnon neuvot miten mä lähden Milon kanssa nyt oikeasti rakentamaan keppejä. Johan tässä on muutama vuos raavittu päätä, että miten ne kannattaisi oikeasti tehdä, niin että Milo suorittaisi ne itsenäisesti ja hakisi vielä itse ne tultiin mistä kulmasta tahansa.
Mä niin toivon, että päästäisiin seuran agiryhmään Milon kanssa treenaamaan, mutta jos ei päästä, niin harjotellaan sitten kahdestaan ja mennään varmaan jonnekin kurssille.
Meinasin ilmottautua Möhkiksen kanssa agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen, mutta totesin, että parempi harjoitella vielä perusjuttuja ainakin syksyyn asti. Käydään kyllä tutustumassa esteisiin kesän aikana ja voisi myös jotain kurssiakin ajatella.

Puikoilla mulla on nyt vissiin neljättä viikkoa Aeolian -huivi, josta tulee kyllä todella iso. Lanka on ihan kivaa, mutta vähän paremmin saisivat värit liukua (on pätkävärjättyä). Ei taida enää olla kuin noin 20-30 kierrosta jäljellä, mutta silmukoita on tällä hetkellä varmaan 800 (983 silmukkaa on päättelykerroksella…), joten aika hitaasti kerrokset menee tällä hetkellä. Kivaa tota on silti ollut neuloa, mutta ehkä en tee heti perään toista pitsihuivia .

Nyt lisää kahvia koneeseen !