26.2.2011

Mä oon ollu viimeisen viikon kuumeessa ja veto on ollut niin pois, että ei oo jaksanu muuta tehdä kuin nukkua ja hereillä ollessa neuloa jonkun verran. Nyt onneksi alkaa jo helpottaa, joten tänään on tarkoitus treenata ainakin penskojen kanssa ja jos aikaa jää, niin aikuisetkin saavat vähän treenata (pakko myös siivota).
Möhkis on sivulletulotreenissä siinä vaiheessa, että takapään pitäisi liikkua edes karvan verran vasemmalle. Tätä jo kerran kokeiltiin koirakoulussa, mutta mulla oli todellisia vaikeuksia edes nähdä sitä tosi pientä liikettä (tai tajuta sitä ). Voi olla, että mä treenaan tätä Nessan kanssa ensin, kun Nessa on niin nopea oppimaan (nopein kaikista mun koirista) eikä se oo niin tarkka ajoituksesta. Eli jos sitä kautta sais treeniä itelle sen verran, että pystyis paremmin kouluttaa Möhkistä, joka on taas paljon tarkempi ajoituksesta.
Möhkis saa myös tänään harjotella vähän seuraamista kosketuskepin avulla, katotaan tuleeko siitä mitään vai pitääkö suosiolla odottaa seuraavaa koirakoulukertaa.

Betty-prinsessa saa treenata tänään kosketuskeppiä ja myös voisi aloittaa koroketreenin. Betty on vähän kummallinen ton kosketuskepin kanssa, kun se ei kestä silloin naksautusta eli mun pitää naksautuksen sijasta käyttää sanaa. Missään muussa naksautus ei ole ongelma kuin tuossa kosketuskeppiin koskemisessa. Onnistuu se, ihme kyllä, myös noin mutta mulle on vähä mysteeri koko juttu. Herkkä tyttöhän Betty on, kuten spitzit usein ovat, mutta silti.

Nyt, kun pakkanen on vähän hellittänyt, niin Milon kanssa voisi vihdoin aloittaa keppitreenin ulkona. Mulla on sellaset harjotuskepit, jotka isketään maahan kiinni, joten voidaan tehdä sitä tossa meidän pihalla. Täytyy vielä tehdä hieman koulutussuunnitelmaa ja miettiä tarkoin kriteerit. Helppoa se ei ole, kun kyse on crossover-koirasta, joka ei ihan hirveästi itse tarjoa mitään. Tässähän voisi käyttää kosketuskeppiä tai -alustaa. Vaikeeta ihmiselle, jolla on vaikeuksia soveltaa teoriaa käytäntöön! Tarkoitus olisi, että saataisiin kepit hyvään alkuun ennen kevätkauden alkua ja sitten jos päästäisiin seuran agilityryhmään ja treenaamaan kunnolla, niin ehkä voitaisi startata vihdoinkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Näiden lisäksi riippuu tietysti Milon sydämestä, joka ultrataan tämän kevään aikana, että joutuuko lääkitykselle vai ei. Jossain vaiheessa lääkitys on varmasti edessä, mutta mä toivoisin kyllä vielä jokusta vuotta ilman sitä. Ja jotka eivät tiedä, niin Milon vasen läppä vuotaa aiheuttaen sivuäänen, joka eläinlääkäristä riippuen kuuluu 1/6 tai 2/6 eli ei kovaäänisesti. Milon sydän on ultrattu muutaman kerran ja tilannetta seurataan. Tällä hetkellä sydänvika ei siis vaikuta elämään millään tavoin.

Kevätkauden alettua on myös tarkoitus käydä Möhkiksen kanssa vähän tutustumassa agilityesteisiin. Todennäköisesti mitään agilitykoiraa Möhkiksestä ei tule, kun on niin pieni maxi eikä niin ketterä ja nopea kuin esimerkiksi Betty (mä elättelen toivoa vielä, että Betty olisi 42cm eli maksikokoinen medi), mutta katsellaan . Hyppyjä ei oteta ennen kesää, ehkä jotain tosi pieniä voidaan kokeilla mutta ei edes minikokoisia. Ja jos Betty on vielä täällä, niin Betty pääsee myös ehdottomasti tutustumaan agilityesteisiin.

Betty tosiaan etsii vieläkin harrastavaa sijoituskotia. Ihana tyttö Betty on, mutta neljäkin koiraa on jo pikkasen yli rahkeiden (varsinkin kun yksi niistä on Möhkis ). Betty on avoin, ystävällinen, aktiivinen, vilkas, ketterä ja kekseliäs, joka löytää kyllä kaiken mahdollisen . Ja näistä meidän apinoista hiljaisin, vaikka lähtee kyllä mukaan haukkumiseen, jos siltä tuntuu, mutta ensimmäisenä yleensä myös lopettaakin.  Betty alkaa myös olla jo sisäsiisti, mutta ulos on päästävä tarpeeksi usein. Ja tietysti tyttö on myös kaunis .

Mä suunnittelen maakuntamatkaa Jyväskylä-Joensuu akselille katsomaan millaisia poikia Elmosta ja Hermannista on kasvanut. Pitää katsoa josko jossain olisi joku näyttely, jonne voisi samalla Bettyn viedä toikkaroimaan. Jos nyt EH tulisi, niin mä olisin tooooodella tyytyväinen. Ei Bettystä muuten pahemmin vikaa ole, paitsi niukka karva (on sentäs vähän karvasempi kuin äitinsä) ja pitkähkö runko.

Mutta joo, jos sitä alkais nyt tekemään jotain järkevää .

Ensimmäiset rokotukset

Tänään käytiin pentujen kanssa ensimmäisillä rokotuksilla. Kukaan ei tajunnu mistään piikistä mitään, mut tietysti piti kakkaa ja pissaa eläinlääkäriasema täyteen . Mulla tuli tosi kiire enkä kyllä ehtinyt muuta tekee kuin tunkea koirat autoon ja kaahata eläinlääkäriin. Naomille tehtiin samalla vakuutustarkastus, jos nyt vihdoin ja viimein sais sen vakuutuksen taas voimaan. Kaikilla kaikki hyvin ja 12 vk painot ovat: Möhkis 8,05kg (…), Bea 5,95kg ja Betty 6,35 kg. Että pikkuspitzejä . Möhkis on edelleen saksanluppakorva eikä muuttumisesta pystykorvaksi ole vielä tietoakaan. No, ehkä joku kaunis päivä.

Naomin kanssa meillä alkoi tokokurssi viime viikolla (oikeastaan alkoi jo edeltävänä viikkona, mutta olin kipeä silloin) ja oli kyllä superkivaa treenata . Ensin pyöri taas karuselli vähän turhan lujaa päässä, mutta kyllä me oikein kivoja pätkiä seuraamista saatiin ja sivulletulokin onnistui ihan kivasti kosketuskepin avulla. Hirveän vaikea vain löytää pitkiä tokokursseja jostain järkevästä paikasta, mutta katsellaan. Rally-tokoa olisi kyllä jo monessa paikassa ja kiinnostaisi kyllä kokeilla sitä, josko sitten myöhemmin syksyllä, kun toivottavasti pennut ovat löytäneet kaikki kotinsa (mä oon kyllä jo vähän menettänyt toivoani).

Jos ei tarttis töissä käydä ja rahaa olisi kuin roskaa, niin oi että pitäisin Möhkiksen itelläni tokokoirana (ja Möhkiksessä on vaan sitä Jotain muutenkin), Bettystä tulisi mun agilitykoira ja Beasta halipusukoira. No vois Beastakin tulla vaikka mitä muutakin.

Kuukauden päästä näkeekin muutkin pennut, kun on 4 kk pentutesti ja pennunomistajille koulutusluentoa . Kivaa nähdä millaisia pieniä monstereita Bennystä, Hermannista ja Elmosta on kasvanut. Supertyytyväinen oon kyllä noiden pentujen koteihin ja kaikesta päätellen kaikki ovat erittäin tyytyväisiä pentuihinsa .

Nonni, ennen kuin menee liian halipusisydänkukkiaihkua -linjalle, niin mä lopetan ja teen vaihteeksi jotain järkevää .

Odotuksen tuska jatkuu edelleen

Vieläkään ei ole tullut mitään tietoa Kennelliitolta. Postia kyllä kytätään, mutta ei vaan näy. En millään viittis laittaa sähköpostia taas, mutta kohta en kyllä kestä enää .

Nessa Nasuttaja menee huomenna hampilääkäriin tarkastukseen ja Pelle torstaina ortopedille tsekkaukseen, kun välillä vielä vammaa jalkaansa. Jotta heihei veronpalautukset, mutta mä elän pienen pienessä toivossa, että jäljelle jäis ees vähäsen rahaa, jotta saisin hallikortin keväälle ja/tai maksettua jonkun tokokurssin. Mut jos jää tosi vähän, niin sit on ehkä pakko ostaa ihan pikkasen vaan lankaa, kun meen joka tapauksessa torstaina Priiman viereen ja Jitterbugit saattaa huutaa mun nimeä.

Mun koulutussuunnitelmat ammuttiin alas (ihan syystäkin) ja nyt taas mietin uusia suunnitelmia niin, että aivot kramppaa. Alan nyt taiteilemaan kosketuskepin kanssa seuraamista ja sivulletuloa, vaikka mun motoriikka ei kyllä oikein meinaa taipua kosketuskeppiin, naksuttimeen ja palkkaukseen lähes samaan aikaan. Täytyy vielä vähän hioa suunnitelmaa ja miettiä kriteerit kunnolla, ja sitten aletaan Naomin kanssa hommiin. Ja istumista harjotellaan nyt myös paljon. Ehkä me päästään kisoihin parin vuoden päästä, jos oikein taitavia ollaan.

Pitkästä aikaa

Mähän olen suorastaan aktiivinen päivittäjä. No eipä ole kauheasti mitä päivittää. Pellen ja Naomin rakkaudelle täyttymislupaa odotellaan edelleen, nyt on tosin ollut jo JTT:ssä varmasti, joten voisi olettaa, että tieto sieltä tulee mullekin tällä vuosituhannella. Naomi joka tapauksessa astutetaan seuraavista juoksuista, jotka varmaan tulloo huhti-toukokuussa.

On kyllä tullut neulottua vaikka mitä ja lankaa on tilattu aina, kun vaan on edes vähän ollut rahaa (ja vaikkei olisi ollutkaan). Lankasnobin merkkejä on alkanut esiintymään eikä enää mikään akryylischeisse kelpaa.
Tällä hetkellä puikoilla on kirjoneulevillis ja että voi olla vaikeeta kaventaa tasavälein resorin jälkeen. Mutta ehkä mä saan sen nyt tänään hoidettua ja pääsee jatkamaan.

Muhun on taas iskeny pieni treenikärpänen ja oon tässä nyt vähän Naomin kanssa harjotellu sivulletuloa ja seuraamista. Otin avuksi vasemman käden etusormen ja opetin Naomin seuraamaan sitä. Alun vammailun jälkeen (ts. mä olin koko ajan myöhässä palkkauksessa..) ollaan päästy jo aika hyvään vauhtiin. Pitää vaan osata ajoissa häivyttää sormi pois. Mulla on vaan itellä jotenkin se seuraamispaikka hukassa ja tarttis kyl jonkun sitä katsomaan etten vahingossa vahvista väärää paikkaa.